Oi ne Ihmiset ne ihmiset!

Ammatin valinta kysymys ja sitä se on parhaimmillaan. Ennen kuin aloin täysammattilaiseksi olin kellon orja.  Aamulla lähtö töihin klo 5.05 kellon soiton jälkeen ja illalla takaisin 16 ja jotain. Olihan tuossakin hyvät puolet kuten varma toimeentulo, säännöllisyys ja mikä parasta oli kyllä hyvä työpaikka ja hyvät kaverit. Viimevuodet oltiin toki löysässä hirressä talouden sanelemin ehdoin ja peläten potkuja persuuksille, se jos jokin kypsytti ajatuksissa ammatin vaihdosta. Mahdollisuudet kasvoi kun kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen, oli työttömyyttä, (mahdollisuus harjoittaa tulevaa ammattia), valokuvauksen laajentuminen sopivasti ratkaisi asian lopullisesti.

Vaihdon jälkeen olen ollut tyytyväinen valintaan ja en ole katunut näitä päiviä. Joskus tuntuu kylläkin yksinäiselle tämä yksinyrittäminen ja puurtaminen, mutta keikkapäivän jälkeen alkaa olla kiire kotitoimistolle ja tietäen että huomenna ei tarvitse sinkoilla mihinkään, se on hyvä juttu!
Kesä on työtaakan aikaa mutta positiivisessa merkityksessä. Töitä riittää yllin kyllin ja mukavaa helle puuhaa toimistossa käsitellä kuvia ja tehdä kaikenlaista konttori hommaa. Kuuma on ja hiki kirvelee silmiä kun +30 cellsiusta alkaa hipomaan huoneessa. 12h työpäivän jälkeen on olo tyhjä kuin huutolaispojan massi.
Joskus tuntuu hieman sydänalassa kun kaverit kysäisee lomasta! Silloin on hyvä miettiä syntyjä syviä kerätäkseen voimaa sanoa että pidänhän minäkin...joskus. Hei lähdetään Tallinnaan pariksi yöksi viettään porukalla hauskaa, jep jep. Kalenteri huutaa vastaan ja antaa hienovaraisen vinkin olla lähtemättä ystävien kanssa mihinkään!

Kun ammatin hyvät ja huonot puolet summaa, niin aikansa kutakin. Nyt tuntuu hyvälle tämä ja jouluna joulukuusen myynti!

Kun tämän muistaa niin ei tarvitse kesää valittaa!

Oi ne Ihmiset ne ihmiset! Se on tämän ammatin suola!