Ystäväni Kauko on ytimiä myöten metsästäjä, luontoa rakastava mies jolla on pitkä kokemus myös lintujen rengastajana. Siis luontoihminen parhaasta päästä. Hänen luottamuksensa kuvaajaan on hyvä esimerkki siitä mitä kuvien eteen pitää tehdä tai oikeammin mitä ei pidä tehdä eli ei poseerata. Luonnollinen suhde kuvaajaan ja rauhallinen olemus tuo hienoja tilanteita kuvineen. Jännittyneisyydestä ei hänellä ole jälkeäkään ja saan rauhassa puuhastella omia ja seurailla hänen tekemisiä. Luonteva matkanteko, nuotieohetket ja kertomukset soljuvat rauhaisaan tahtiin niin kuin mitään kameraa ei olisi olemassakaan. Myöhemmin kuvia tutkiessa huomaa ne pienet asiat joilla kuvaan piirtyy asialleen omistautunut mies.
Voiko olla valokuvaaja ja metsästäjä samaan aikaan? Olen toki molempia, mutta oma käsitys on ettei voi tehdä samaan aikaan molempia lopputuloksen kärsimättä. Jos metsästät, keskity metsästämiseen ja jos kuvaat niin keskity kuvaamiseen. Keskitytään kuvaamiseen oikein kunnolla. Mukaan vain tärkeimmät kameravarusteet, ei turhia torrakoita haittaamaan matkantekoa.Tilanteiden hallinta ja oikean hetken löytäminen, tunnelman aistiminen. Siinäpä haasteita riittää ilman oheistoimintaakin .Laatua ei saa puolivaloilla. Sehän on sama kuin ajaa autoa ja räplätä samalla kännykkää, ei hyvä!
Matkamuistoja voi nappailla kyllä lennostakin. Aletaan poseeraamaan ja metsästys häiriintyy kun joku sanoo ottavansa kuvan ja toivovansa muiden odottelevan kun kaivetaan kameraa repusta, sitten asento, hymyä naamalle ja RÄPS!
Ajatuksia eri lähtökohdista, nämä oli minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti